Syksyn Synkimmän Sävelen nousu ja tuho

DJ jo-unin muistelmat Syksyn Synkin Sävel -kilpailusta: Olin vuosituhannen alussa järjestämässä Ground Zero -klubia, jonka pääpaino oli industrial-, EBM-, ja darkwave-musiikilla. Ground Zero -illat olivat bändivetoisia tapahtumia, joihin koitimme aina tuoda pääesiintyjäksi ulkomaisen bändin ja sille lämmittelybändin. Rahapuoli saneli sen, että lämppäribändi oli lähes aina suomalainen. Jo tuohon aikaan huomasimme, että meille sopivia ennalta tunnettuja suomalaisia bändejä oli aika vähän. Uusien etsiminen oli työlästä, koska ei ollut mitään yhteistä kanavaa mihin kaikki sopivan genren bändit olisi kerätty valmiiksi ulottuvillemme.

Musiikkiharrastukseni kautta olin huomannut, että 2000-luku oli tuonut mukanaan suuren kirjon entistä halvempia kotistudioon sopivia instrumentteja ja äänityslaitteita, joita olin itsekin hankkinut muutaman. Aloin jossain vaiheessa mietiskellä kuinka paljon Suomesta löytyisi mustahuulisia pöytälaatikkomuusikoita ja bändejä, joiden teokset eivät ikinä kantautuisi korviimme, koska niille ei ollut sopivaa julkaisukanavaa. Keksin ajatuksen kilpailusta, joka sai pian nimekseen Syksyn Synkin Sävel.

Vuonna 2004 Club Schattenin keskustelufoorumi oli vakiintunut suosituksi, jopa keskeiseksi goottiväen paikaksi keskustella genreen liittyvistä asioista. Tein aluksi pienen kartoituksen kaveripiirissä ja Schatten-foorumilla, että onko tällaiselle kilpailulle kiinnostusta. Kun palaute oli kaikin puolin innostunutta ja positiivista, kysyin schattenilaisilta luvan heidän keskustelufooruminsa käyttämiseksi Syksyn Synkimmän Sävelen toteuttamiseen. En tuohon aikaan ollut vielä vakituinen Schatten-järjestäjä, vaan toimin edelleen Ground Zerossa. Sen toiminnan vähitellen hiipuessa olin siirtymässä Lumous Festivalin riveihin. Lupa Schattenilta tuli onneksi helposti, sillä Tampere ei todellakaan kaivannut toista sisällissotaa. Tällä kertaa goottien toimesta.

Kun kisa alkoi vähitellen realisoitua, aloin ymmärtää, että sen järjestämiseen tarvitaan jonkinlaiset säännöt. Halusin pitää säännöt mahdollisimman yksinkertaisina, jotta ne olisivat kaikille selkeät, eivätkä jättäisi tulkinnan varaa. Sääntöjä tulikin oikeastaan vain yksi: kappale ei saa olla ennen julkaistu. Lainopillisista syistä lisäsin vielä toisen säännön: kappale ei saa olla tekijänoikeusjärjestön listoilla. Teosto hyökkäili tuohon aikaan aggressiivisesti nettijakajia vastaan, enkä halunnut että joku aamu Teoston erikoisjoukot murtavat oveni ja takavarikoivat My Little Pony -tietokoneeni. Eniten jännitti jättää kisasta genre-rajoitukset pois, sillä pelkäsin että saan sähköpostini täyteen suomirokkia ja eurodancea, yms, jota ei saisi mitenkään mahtumaan gootti-genren suuren sateenvarjon alle. Kuitenkin jätin genre-rajauksen pois, sillä ensinnäkin rajat tuntuivat mahdottomilta määrittää, ja toiseksi en halunnut yhdenkään mahdollisen osallistujan jättäytyvän pois kisasta, koska kokisi, ettei sovi genre-rajoitusten sisäpuolelle.

Ensimmäiseen kisaan osallistui seitsemän kappaletta. Kappaleiden tekninen taso yllätti minut. Jostakin syystä olin vuonna 2004 odottanut Casio-koskettimilla ja neliraitanauhurilla tehtyjä yksinkertaisia demoja, mutta jokainen osallistunut biisi kuulosti siltä, että on tehty ajan mukaisilla laitteilla ja saanut tuntikausien viilauksen tietokoneen DAW-ympäristössä. Voittaja valittiin Schatten-keskustelupalstan äänestyksessä ja kaikki sujui ongelmitta. Vaikka mitään palkintoja ei ollutkaan järjestäjän taholta, niin muistelisin, että jokin tamperelainen goottiklubi tarjosi voittajalle keikkamahdollisuuden.

Olin ajatellut Syksyn Synkin Sävel -kilpailua aluksi kertaluontoiseksi kokeiluksi, mutta seuraavana vuonna ihmiset alkoivat kysellä SSS-kilpailua jo kauan ennen syksyä. Päätin järjestää sen uudelleen, ja niin siitä tulikin pian vuosittainen tapahtuma. Kappaleiden taso parantui vuosi vuodelta ja kilpailijoiden määrä kasvoi. Vuosien varrella kilpailu poiki monia hyviä kappaleita ja esiintymisiä, mikä oli mukava piristysruiske suomen mustahuulipiireissä. Klubijärjestäjät tuntuivat olevan mielissään, kun saivat kisan kautta uusia bändejä keikoille. Kisailijat tuntuivat olevan mielissään, kun saivat SSS:stä inspiraatiota biisien tekemiseen, ja lisäksi lopputulokselle kuuntelijoille kohdennetun kanavan. Tunsin että Syksyn Synkin Sävel oli osunut siihen maaliin, johon olin alun perin tähdännytkin. Jopa paljon paremmin kuin uskalsin alun perin odottaa.

Vaikka kisa ei ollutkaan mahdottoman monimutkainen järjestää, meni siihen kuitenkin yksin hommia hoitaessa tuntikaupalla aikaa ja energiaa. Joinain vuosina henkilökohtaisten ongelmien viedessä voimavaroja, oli vaikea saada kisaa pidettyä ja vietyä maaliin saakka. Kun goottijengi tarpeeksi potki kannibaaleilla ja maihareilla perseelle ja kaverit painostaen kyselivät, että koska saadaan kisa aloitettua ja biisejä kuultavaksi, niin hommat etenivät vähitellen siihen pisteeseen, että vuosittainen kisa tuli järjestettyä. Tosin se taisi lykkäytyä syksystä kevääseen saakka. Kyselin ainakin yhtenä vuotena muiltakin tyypeiltä, että kiinnostaako järjestää SSS-kilpailua, mutta sain kaikilta aina saman vastauksen: "Hyvinhän se on sulta onnistunut tähänkin asti. Pistä uus kilpailu vaan tulille. Me odotellaan jo uusia biisjä kuultavaksi."

Vuonna 2010 olin jo ollut jonkin aikaa värvättynä vakio-DJ:ksi Schatten Clubille, kun sen säännöllinen toiminta päätettiin lopettaa 10 vuoden tapahtumajärjestämisen jälkeen. Klubin hautaaminen ja jo muutaman vuoden meneillään ollut Facebookin suosion jatkuva kasvu hiljensivät Schattenin keskustelufoorumia huomattavasti, joka toi painetta siirtää kisan äänestys Schatten-foorumilta johonkin toiselle alustalle. Klubin lopettaminen toi myös henkilökohtaiseen elämääni ajan, jolloin en enää pitkästä aikaa ollut vakio-DJ:nä goottiklubilla. Katseeni alkoi suuntautua enemmän myös goottihommien ulkopuolelle, koska sieltä suunnasta tuli enemmän DJ-keikkapyyntöjä. Samalla huomasin, että lähivuosina oli ilmestynyt paljon hyvää indie-musiikkia, joka oli jäänyt minulta huomaamatta ja jonka pariin halusin uppoutua enemmän. Kaikki nämä asiat vaikuttivat siihen, että oli helppoa jättää 2011 vuoden Syksyn Synkin Sävel -kilpailu viimeiseksi ja laittaa pillit pussiin, tai niin ainakin luulin.

Pari viikkoa sitten sain perjantain ja lauantain välisenä yönä muutaman viestin, jossa kehotettiin järjestämään uusi Syksyn Synkin Sävel -kilpailu tai...

- Tai mitä?! Vastasin viestiin, että kisan pitäminen on mahdollista, jos minun ei tarvitse järjestää sitä yksin. Lupasin kuitenkin lähteä itsekin mukaan, sillä minkäs sitä gootti itselleen voi. Kisa kiinnostaa taas vuosien tauon jälkeen. Toiveikkain mielin jään jännittäen odottamaan millaista satoa ja palautetta tällä kertaa siunaantuu.

Ainiin, ne Schatten-bileetkin ovat taas tulossa 22.2.2020.

-- jo-uni

Linkki: Syksyn Synkin Sävel 2004-2011 -kappaleet

Syksyn Synkin Sävel. Logo: Teppo Jäntti.